Tarina vailla nimeä.

Title: En keksinyt nimeä.

Author: mä

Beta: noup

Genre: romance, angst, war

Fandom: En tiiä? :o

Pairing: Noora/Joonas,  Milla/Joonatan, Tuula/Johannes, Eetu/Jimi, Toni+monet muut, Krista/Aleksi, Jesper/Elli

Rating: k-15

Warnings: kirosanat, seksi, deathfic

Disclaimer: Hahmot ja paikat on kaikki mun omia, kuten myös juonet. Ainoastaan biisit tulee ammattilaisilta ;) Joo eli täs on kirjotettu raapalesarja. Yks luku on yks viikonpäivä. Ja joka päiväs on siihen sopivat lyricsit. Jatkan tätä aina sitämukaa, kun saan osia valmiiksi. Enjoy ;)

Maanantai.

Noora herää sohvalta. Hänen niskansa on kipeä ja hän hieroo sitä. Noora haukottelee ja muistaa eilisen illan. Peitto tippuu lattialle, kun nuori nainen nousee istumaan. Hän raahustaa kylpyhuoneeseen ja vilkaisee peiliin. Oikealla poskipäällä on mustelma. Huulessa on haava ja vasen silmä on hieman sinertävä ja turvoksissa. Hän huokaisee; taas sama juttu, kuin muina kostean viikonlopun jälkeisinä arkiaamuina.

Joonas hörppää pullosta ja huokaisee. ”Aah.” Noora vilkaisee häntä keittiöstä ja puree huultaan. Hän asettelee puhtaat astiat kaappiin ja on juuri menossa olohuoneen halki makuuhuoneeseen, kun Joonas huomaa hänet ja laskee pullon pöydälle. ”Noora rakas, tule tänne.” Noora kävelee sohvan eteen ja Joonas tekee tilaa viereensä. Hän viittoilee Nooraa kainaloonsa ja tämä ottaa hetken empimisen jälkeen mukavan asennon poikaystävänsä vieressä. Hetken päästä hän aukaisee suunsa. ”Sinun pitäisi vähentää juomista”, hän toteaa. Mies vilkaisee naista halveksuen. ”Miksi?” tämä kysyy. Noora ei vastaa. ”Vastaa kysymykseeni!” Joonas alkaa hermostua. Noora sulkee silmänsä ja on hiljaa. ”Jumalauta, nainen! Perustele sanasi!” Joonas huutaa ja hänen nyrkkinsä jysähtää Nooran poskelle. Noora painaa käden poskelleen ja pakenee makuuhuoneeseen. ”Et sinä lutka minulta pakoon pääse!” Joonas huutaa raivoissaan ja ryntää naisen perässä makuuhuoneeseen.

Noora kääntää katseensa peilistä ja lyyhistyy lattialle. Hän nyyhkyttää hysteerisesti ja valtavat kyynelpurot valuvat vuolaina hänen poskillaan.

Aikansa itkettyään hän kävelee keittiöön ja kaivaa kynän ja paperia esiin. Hän alkaa kirjoittaa, mutta monta kertaa lentää rutattu paperimytty roskakoriin.

Lopulta Noora saa aikaiseksi mielestään sopivaa tekstiä. ”Just gonna stand there and watch me burn? That’s alright because I love the way it hurts. Just gonna stand there and hear me cry? That’s alright because I love the way you lie.” Hän otttaa lapun käteensä ja vie sen tyynylle Joonaksen viereen. Joonas kääntää kylkeä ja Noora silittää vielä viimeisen kerran Joonaksen poskea. Hän pakkaa nopeasti muutamia tavaroita laukkuun ja lähtee sitten autioon rappukäytävään.

”On the first page of our story

the future seemed so bright.

Then this thing turned out so evil.

I don’t know why I’m still surprised.

Even angels have their wicked schemes

and you take us to new extremes.

You have always been my hero

even though you’ve lost your mind.”