nea on paras!

Joo eli kuten kaikki varmaan tajus, nii Neahan kirjotti ton otsikon... Mut asiaan:

En tosiaan oo nyt ehtinyt enkä jaksanut kirjotella pitkään aikaan. Oon vakavast harkinnu et voisin tehdä uuden tarinablogin, ottaa itteeni niskasta kiinni ja alkaa alkaa kirjottelee sinne vähän paremmin ku tänne. Tietenkin voisitte kertoo teidän mielipiteitä, et tän blogin remonttiin, teenkö kokonaan uuden vai annan vaan olla. 

Ei mulla oikeestaan muuta tällä kertaa, heippa!

Viestin otsikko.

Moikka!

Huomasin et ootte tossa viime postauksessa käyttäny ahkerasti noita toimintoja. Hienoa, jatkakaa samalla tavalla! :) 

Tänne oli jopa pari kommenttia ilmestynyt muutamiin teksteihin. Kiitti kommenteista, ne on just se asia mikä saa mut kirjottelemaan tänne aina sillon tällön. 

Mulle on ilmestyny tonne näköjään pari uutta lukijaakin. Kiitti siitä et oot liittynyt tänne, täällä ei oo pitkään aikaan ollu mitään kunnon luettavaa, mutta se asia muuttuu pian. Mun on tarkotus ollut jo vaikka kuinka pitkään kirjottaa tänne jotain uutta ja nyt oon pistäny toimeksi ja alkanu kirjottaa taas. Eli mulla olis tuolla laatikossa sellanen romanttinen sotadraama (taas romantiikkaa. Sori, mä en osaa kirjottaa mitään muuta...) mikä kertoo sellasesta lotasta, mikä työskentelee kenttäsairaalassa. Sinne tuodaan sellanen sotilas ja sit ne tutustuu ja niistä tulee pari. Sit pian se lotta saa mustareunasen kirjeen rintamalta ja kerrotaan et se sen sotilasmies on kuollu. Okei selitinpä taas hyvin. Mut joo, mielipiteitä, jaksasitteko lukee tollasen? Siit ei kai oo tulossa hirveen pitkä, et sikäli varmaan jaksasitte.

Edelleen kaikenlaisia ehdotuksia otetaan vastaan. 

Mun piti muuten kysyy sitäkin, et olisko teiän mielest ihan huono idea, jos laittasin tänne jonkun kuva- tai kaveripostauksen, vaikkei se ihan tän blogin teemaan sovikkaan. 

Ei kai mulla sitten muuta. Hauskaa syksyä kaikille!

P.S. Ootteko jo kuullu tän? (; http://www.youtube.com/watch?v=AbPED9bisSc
Oon ihan koukussa tohon biisiin. Toi bändi vaan osaa laulaa!

Täällä taas!

Aloitetaan vaikka anteeksipyynnöllä, etten ole blogissani käynyt luvattoman aikaan. En ole unohtanut tätä. Ei vaan ole ollut aikaa (eikä energiaa) kirjotella. Jos teitä vielä kiinnostaa noi mun kirjotukset, niin lupaan ruveta käymään täällä useemmin. 

Ton viime postauksen ansiosta olin saanut jopa kaksi kommenttia! Kiitos kommentoijille! Ihan kaikille tiedoksi, että kommentteja on aina kiva saada, joten kommentoikaahan hiukan useammin. On sitten jotain motivaatiota kirjotella tänne. 

Niistä kommenteista vielä sen verran, että kertokaahan, haluutteko että saatan ton viikkoficin loppuun ja alan sitten kirjottelemaan jotain muuta, vai haluutteko, etä jätän sen tohon (toistaseks), kirjotan välillä jotain muuta ja lisäilen sit pikkuhiljaa ton loppuun? Ja minkätyylistä tekstiä te tykkäätte lukea? Mikä genre olis sellanen, et jaksaisitte lukea enemmän, kuin pari lausetta? Ehdotuksia otetaan vastaan! 

Tuolla tekstin alareunassa on tosiaan noi toiminnot. Jos ette millään viitsi kommentoida, niin toivoisin, että hyödyntäisitte sitten niitä. Eli painakaa rohkeesti rasti ruutuun, kaikki mielipiteet on tervetulleita. 

Mietin tässä, et oisko hyvä idea ruveta julkaseen esim. viikkoficciä silleen, et olis toinen "välilehti" täs blogissa tai jotain? Olis vähän helpompi ettii niitä lukuja silleen, ku noitten muitten (vähäisten) postauksien seasta.

Eipä mulla kai muuta tällä kertaa. Kiitän, kumarran ja kipitän kolooni odottelemaan kommenttia!

Loppu

Joo elikkäs oon nyt tullu siihen tulokseen, että poistan tän mun blogin. Ja se johtuu siitä, että lukijat ei näytä olevan kauheen aktiivisia. Eli siis, noissa teksteissähän on noi toiminnot, niitä saa ja pitäiskin klikata. Ja kaipaisin myös sitä kommenttia... Mitään noista ei ole kuulunut, taitaa olla parempi, että lueskelette muita blogeja. Jos noista tarinoista tykkäsitte edes hiukan, niin voisin linkittää tänne yhden nettisivun, mihin aattelin pian julkasta ne. Mutta joo, ei mulla oikeestaan muuta. Paitsi että nyt meette kommentoimaan sinne Frankin blogiin Sunnuntaisaarna, ettei se poista sitä. Se kun on pitkään inttäny, että jos mä poistan mum blogin, ni hänki poistaa omansa.

Mut tässäpä tää. Eli jos nyt vaikka haluisitte mun blogin pitää hengissä, ni kommentoikaa ihmeessä. Teille mä tätä nyt kumminki oon kirjottanu, enkä itelleni...

posted from Bloggeroid

Moikka

En keksiny mitään järkevää otsikkoo mut enpä oo keksiny teille järkevää luettavaakaa. Eli jätän ton viikkoficin tauolle nyt toistaseks, eli mul olis aikaa puuhailla jotain muuta tarinaa. Et nyt ois teidän vuoronne vaikuttaa, et mitä haluutte lukee! Voin tehä kaikenlaisii ficcejä esim. One Directionista Salattuihin :D Et kommentoikaa tohon, et mitä tykkäisitte lukee, jos siis yleensä jaksatte lukee mun tekstejä :D

Keskiviikko

Heippa! Taisinki jo tossa viime postauksessa sanoo jotain sinnepäin, et saisin teille luettavaa ennen kesää ja nyt se viikkoficin keskiviikko-osa ois valmis! Tai oikeestaa onha se ollu pitkään jo valmis, mut vaati vähän hienosäätöö. Mut täs tää olis, toivon et tykkäätte! :)

Keskiviikko.

Ulko-ovi kolahtaa ja eteisestä kuuluu rapinaa. Emmi rientää olohuoneen nurkalle ja kurkistaa eteiseen. Jimi on juuri ripustamassa takkia naulakkoon ja Eetun suupielet kohoavat hymyyn. ”Emmi?”, Jimi huutaa ja Emmi kävelee rakkaansa luokse. ”Hei”, häni sanoo hymyillen. Jimi vain nyökkää. Emmin hymy hyytyy hieman, mutta palaa pian takaisin, kun hän yrittää hieroa juttua toisen kanssa. ”Miten reissu meni?” Jimi kohauttaa olkiaan. ”Ihan hyvin.” Emmi vetää Jimin syliinsä ja kuiskaa tämän korvaan: ”Minulla on ollut kova ikävä sinua.” Jimi silittää Emmin selkää eikä vastaa. ”Oletpa sinä hiljainen”, Emmi kummastelee. ”Tule keittiöön, sinun on varmaan nälkä”, hän sanoo ja menee edeltä.

Jimi jää eteiseen seisomaan ja saa hetken aikaa miettiä. ”Toinen on niin intona. Miten voin kertoa hänelle, että löysin toisen?”, hän miettii tuskissaan. Keittiöstä kuuluu, kuinka Emmi jo kattaa pöytää ja hyräilee iloisena. Jimi painaa käden kasvoilleen ja hieroo silmiään. Pian Emmi ilmestyy takaisin eteiseen, hymyilee ja ottaa rakastaan kädestä. ”Tule”, hän sanoo ja vetää Jimin keittiöön.

”Istu alas, niin annan sinulle ruokaa”, Emmi käskee. ”Emmi… Sinun tässä kannattaisi istua alas…”, Jimi sanoo hiljaa. Emmi maalailee jo mielessään iloisia kuvia kosinnasta ja riemun kiljahduksista. Iloisena hän tekee työtä käskettyä ja istuu ruskealle muovituolille. ”Emmi, minä… Olen tullut siihen tulokseen, että tämä ei toimi. Näemme toisiamme liian harvoin”, Jimi valehtelee. Naisen aurinkoinen hymy hyytyy ja kyynel vierähtää hänen poskelleen. ”Onhan tämä ennenkin toiminut. Emme me niin harvoin nää. Ja minä voin ottaa lomaa ja tulla luoksesi, ei se-”, nainen selittää hysteerisenä, kunnes Jimi keskeyttää kylmästi. ”Emmi. Me emme voi tehdä enää mitään. Tämä oli tässä. Minä olen valmis lähtemään, tavarani ovat valmiiksi kasassa. Pidä asunto. Tai hävitä. Ei kiinnosta. Pidä rahat mitä jää, jos myyt sen”, hän sanoo tylysti. Lentoliput takaisin Unkariin ikään kuin polttavat housujen takataskussa ja Jimi tietää, että aikaa ei enää ole paljoa.

 ”Kuka se on?” Emmi kuiskaa pitkän hiljaisuuden jälkeen. Jimi katsoo naista kysyvänä. ”Meillä meni ihan hyvin, älä yritä väittää, että tämä johtuisi välimatkasta. Kuka se nainen on?” Emmi kysyy tyynen rauhallisena. Jimi huokaisee. ”Sillä ei ole väliä. Olen pahoillani, että tämä päättyy näin. Muuta ratkaisua ei vain ole. Itsesi vuoksi, yritä unohtaa minut. Älä haikaile perääni”, mies vastaa ja raahustaa eteiseen. ”Odota”, Emmi pyytää, nousee tuolista ja kävelee miehen luokse. Hän painaa huulensa miehen huulille. Hän maistelee toisen huulia ja muistelee heidän viimeistä onnellista tapaamistaan. Hän muistelee kuinka he ensimmäisen kerran tapasivat, kuinka heillä oli heti hauskaa, kuinka innokkaita kumpikin olivat suhteen alussa. Emmi tuntee olonsa petetyksi ja vetäytyy irti. ”Hyvästi”, hän kuiskaa. Jimi ottaa takkinsa naulakosta, nostaa kassinsa lattialta ja vetää kengät jalkaansa. ”Hyvästi”, hän vastaa ja raottaa ulko-ovea. Hänen olonsa on hieman haikea ja hän harkitsee vielä viimeisen kerran uudestaan, ottaako vastaan Unkarin kulttuuri, köyhyys ja vain vähän aikaa tuntemansa ihminen, vai jäädä kotiin Suomeen turvallisen ja rakkaan Emmin luokse. Hän vilkaisee Emmiä viimeisen kerran ja huokaisee.

Jimi laskee laukkunsa eteisen lattialle, kävelee Emmin luokse ja vetää tämän syliinsä. ”Anteeksi. Tämän ei pitänyt päättyä näin. Oikeasti. Toivon, että voisimme yrittää olla ystäviä.” Nainen  ei vastaa, vavahtaa vain silloin tällöin nyyhkytyksen voimasta. Jimi huokaisee uudestaan ja päästää irti. Hän nostaa laukkunsa ja vilkaisee viimeisen kerran asuntoa. ”Hyvästi”, hän sanoo ja astuu rappukäytävään.

”And still I can’t let you be

Most nights I hardly sleep

Don’t take what you don’t need from me.

A drop in the ocean, a change in the weather

I was praying that you and me might end up together.

It’s like wishing for rain as I stand in the desert.

I’m holding you closer than most cause you are my heaven.”

Pitkäst aikaa bloggaamassa

Moikka kaikki pitkäst aikaa! Joo eli mulla ei oo ollu aikaa kirjottaa. Kaikki ylimääränen aika on menny kouluhommiin tai sit oon viettäny aikaa kavereiden kans, ei oo ollu aikaa ees avata konetta.
Mun on nyt sit pakko leijuu täälläki :D Pääsin siis musiikin yleistiedon tentist ja pianonsoiton vuostutkinnost läpi! Nyt mulla alkaa olee aikaa kirjotella. (:
Viikkoficci ei edisty sit millään. En keksi yhtään mitään, et sitä saatte odotella viel aika kauan. Eikä mulla oo oikeestaan mitään muutakaan julkasukelposta. Mut katon jos saisin ennen kevätjuhlii jonkun näköstä tekstii aikaseks. En lupaa mitää...
Postaan _taas_ tälläsen turhan, et tajuutte, et en oo unohtanu tätä blogii :)

Mä _LUPAAN_ et ens kerralla ku postaan, ni saatte jotai järkevää lukemista!

Lapsitähtiä

Kirjottelin tossa tota keskiviikkoa ja ettisin musiikkia inspiraatioks. Törmäsin muutamaan kapsitähteen ja mun oli ihan pakko laittaa linkkejä niistä tänne.

Connie Talbot

Connie Talbot - Imagine

Maddi Jane.
Tää on jo aika paljon tunnetumpi kun toi edellinen, oli silti ihan pakko linkata tääki tänne:)

Maddi Jane - Rolling in the deep

Caroline Costa
Tää on huono video, kelatkaa 1:50

Caroline Costa - Hurts

Zara Larsson

Zara Larsson - My heart will go on

Ryan Beatty
Ryan tuli tunnetuks samalla tavalla kuin Justin Bieber. Ryanilla oli viedoita YouTubessa ja sit se löydettiin niitten avulla. Nyt Ryan on tehny ainaki yhden levyn.

Ryan Beatty - Marry you

Täs Ryanin oma biisi

Ryan Beatty - Every little thing

Jack Vidgen

Jack Vidgen - Set fire to the rain


Tää oli turha postaus, tiiän... Mut en muutakaan keksiny, ku mietin että pitäis varmaan postata jotain ja keskiviikko vaatii hienosäätöö. Eli kaipailisin kommentteja, et kestättekö te tekstejä, mis esiintyy homoja? Jos ette, nii saatte odotella tota keskiviikkoo pitemmän aikaa :p

Hei lupaan et seuraava postaus on parempi ja siin on jopa jotain luettavaa.
Hyvää viikonloppuu kaikille!

Väliaikatietoja!

Joo elikkä ootteki varmaa huomannu etten oo postannu mitään uutta pitkään aikaan. No tilanne ois nyt sellanen et mun ihana koneeni meni ja poisti koko keskiviikko-pätkän! Kirjottelen sitä täs uudestaa, enkä millää osaa sanoo et millon tulis valmiiks. Lisään sen kyl sit ku se on valmis, oottakaa vaan rauhassa :D

Mut joo, täs ois nyt se mietelause minkä keksin. Vaatii viel hiukan hienosäätöö mut täs tää ois:

Inhminen on kuin aurinko. Se nousee aamuisin urheana ottamaan vastaan tulevan päivän ja vaipuu iltaisin lepäämään. Ja kuin ihminen, eräänä aamuna se ei vain enää jaksakaan nousta.

Viikkoficci edistyy:)

Tiistai.

Milla aukaisee silmänsä ja vilkaisee yöpöydällä olevaa digitaalista kelloa. Se näyttää kuutta. Kaihdinten välistä tulvii auringonvaloa ja ulkoa kuuluu linnun laulua. Milla hapuilee kädellään sängyn oikeaa puolta. Se on tyhjä ja viileä. Joonatan on siis jo noussut, Milla ajattelee. Hän nousee istumaan ja vilkaisee pinnasänkyyn ikkunan alapuolelle. Pikkuinen poika tuhisee ja Milla huokaisee onnellisena.

Pian hän tallustelee keittiöön. Siellä tuoksuu kahvi ja paahtoleipä. Milla kohtaa Joonatanin lempeän katseen. Mies levittää käsivartensa kutsuvasti ja Milla menee ja istahtaa miehen syliin. Mies kietoo käsivartensa naisen ympärille ja suukottaa tämän kaulaa. ”Huomenta”, Milla kuiskaa ja saa vastaukseksi hymähdyksen ja toisen suukon kaulaansa. ”Huomenta. ” Hän silittää miehen poskea, ottaa kulhosta viinirypäleen ja syöttää sen miehelle.

Makuuhuoneesta kuuluu parahdus. Milla nousee ylös ja on juuri lähtemässä, kun Joonatan tarttuu tämän käteen. ”Odota. Mennään yhdessä.” He lähtevät yhdessä hitaasti kohti makuuhuonetta ja Milla silittää Joonatanin kämmenselkää peukalollaan. Milla vilkaisee Joonatania silmiin ja raottaa makuuhuoneen ovea. Huoneesta kuuluu enää rauhallista tuhinaa, ikään kuin parahdusta ei olisi kuulunutkaan. Milla vetää Joonatanin pinnasängyn vierelle, ja he katsovat nukkuvaa lasta onnellisina ja ylpeinä. Joonatan vetää Millan syliinsä ja he sulkevat silmänsä, nauttien vain tästä hetkestä.

”I see skies of blue,

and clouds of white.

The bright blessed day,

the sacred night.

And I think to myself,

what a wonderful world.”

Tarina vailla nimeä.

Title: En keksinyt nimeä.

Author: mä

Beta: noup

Genre: romance, angst, war

Fandom: En tiiä? :o

Pairing: Noora/Joonas,  Milla/Joonatan, Tuula/Johannes, Eetu/Jimi, Toni+monet muut, Krista/Aleksi, Jesper/Elli

Rating: k-15

Warnings: kirosanat, seksi, deathfic

Disclaimer: Hahmot ja paikat on kaikki mun omia, kuten myös juonet. Ainoastaan biisit tulee ammattilaisilta ;) Joo eli täs on kirjotettu raapalesarja. Yks luku on yks viikonpäivä. Ja joka päiväs on siihen sopivat lyricsit. Jatkan tätä aina sitämukaa, kun saan osia valmiiksi. Enjoy ;)

Maanantai.

Noora herää sohvalta. Hänen niskansa on kipeä ja hän hieroo sitä. Noora haukottelee ja muistaa eilisen illan. Peitto tippuu lattialle, kun nuori nainen nousee istumaan. Hän raahustaa kylpyhuoneeseen ja vilkaisee peiliin. Oikealla poskipäällä on mustelma. Huulessa on haava ja vasen silmä on hieman sinertävä ja turvoksissa. Hän huokaisee; taas sama juttu, kuin muina kostean viikonlopun jälkeisinä arkiaamuina.

Joonas hörppää pullosta ja huokaisee. ”Aah.” Noora vilkaisee häntä keittiöstä ja puree huultaan. Hän asettelee puhtaat astiat kaappiin ja on juuri menossa olohuoneen halki makuuhuoneeseen, kun Joonas huomaa hänet ja laskee pullon pöydälle. ”Noora rakas, tule tänne.” Noora kävelee sohvan eteen ja Joonas tekee tilaa viereensä. Hän viittoilee Nooraa kainaloonsa ja tämä ottaa hetken empimisen jälkeen mukavan asennon poikaystävänsä vieressä. Hetken päästä hän aukaisee suunsa. ”Sinun pitäisi vähentää juomista”, hän toteaa. Mies vilkaisee naista halveksuen. ”Miksi?” tämä kysyy. Noora ei vastaa. ”Vastaa kysymykseeni!” Joonas alkaa hermostua. Noora sulkee silmänsä ja on hiljaa. ”Jumalauta, nainen! Perustele sanasi!” Joonas huutaa ja hänen nyrkkinsä jysähtää Nooran poskelle. Noora painaa käden poskelleen ja pakenee makuuhuoneeseen. ”Et sinä lutka minulta pakoon pääse!” Joonas huutaa raivoissaan ja ryntää naisen perässä makuuhuoneeseen.

Noora kääntää katseensa peilistä ja lyyhistyy lattialle. Hän nyyhkyttää hysteerisesti ja valtavat kyynelpurot valuvat vuolaina hänen poskillaan.

Aikansa itkettyään hän kävelee keittiöön ja kaivaa kynän ja paperia esiin. Hän alkaa kirjoittaa, mutta monta kertaa lentää rutattu paperimytty roskakoriin.

Lopulta Noora saa aikaiseksi mielestään sopivaa tekstiä. ”Just gonna stand there and watch me burn? That’s alright because I love the way it hurts. Just gonna stand there and hear me cry? That’s alright because I love the way you lie.” Hän otttaa lapun käteensä ja vie sen tyynylle Joonaksen viereen. Joonas kääntää kylkeä ja Noora silittää vielä viimeisen kerran Joonaksen poskea. Hän pakkaa nopeasti muutamia tavaroita laukkuun ja lähtee sitten autioon rappukäytävään.

”On the first page of our story

the future seemed so bright.

Then this thing turned out so evil.

I don’t know why I’m still surprised.

Even angels have their wicked schemes

and you take us to new extremes.

You have always been my hero

even though you’ve lost your mind.”

Eka postaus!

Joo eli mä oon Meri ja tää on sellanen blogi, missä mä esittelen mun pöytälaatikon parhaimmistoa. Kirjoittelen tänne ficcejä, runoja ja erilaisia lyriikoita, jos sellaisia satun keksimään. Kaipailisin tietysti myös myös lukijoita ja kommentteja.

Oon 13 v. tyttönen ja mun harrastuksiin kuuluu pianonsoitto, ficcaus, kuoro ja lukeminen. Oon tässä hiljattain kiinnostunut käsitöistäkin.

Omistan yhden lemmikin; kissan. Se on leikkisä 2-vuotias tyttö ja käyttäytyy kuin prinsessa.

Haen kirjottamiseen inspiraatiota erilaisilta artisteilta ja heidän biiseistään. Suosikkejani ovat The Rasmus, -OZ-, Tokio Hotel, Ron Pope, Sia ja Adam Lambert.

Saan inspiraatiota mm. monista elokuvista. Parhaat inspisleffat ovat Twilightit, Harry Potterit, Sweeney Todd ja vanha kunnon Titanic.

Lempikirjojani on Sookie Stackhouse-sarja, eli romaanit, joihin True Blood-tv-sarja perustuu, Harry Potterit, Twilightit, sekä Uma Karman kirjoittama Kaiken se kestää.

Se esittelyistä, nyt sitä mun materiaalia. Eli tälläsen kirjotin tänä aamuna matikan tunnilla angstipuuskassa :D Kielioppivirheitä voi löytyä, vaikka toi enkku olikin 10. Siksi toivon kommenttia:)

I was climbing up from the dark. When I finally reached the top, you were waiting me there. I smiled and ran in to your arms. I was at home.

 Then you opened your mouth and said: "No, I want to be free, like the wind which blows from the sea. I don't want anybody, I don't need anybody. It's just who I am, and what I'm gonna be. Girl you're perfect, and you're gonna find a love. But you're not gonna... find it from me. I'm sorry, you can still be my friend. Let's not give this friendship end."
That's how you pushed me down again. Now I don't feel any sadness or pain. I'm just nothing. I'm dead like a stone which lays in the peaceful forest.
My heart is now in pieces and only you can heal the scars and tape it back.
I'm dead, I don't need my heart anymore. It has always been yours, so take it now.