Tiistai.
Milla aukaisee silmänsä ja vilkaisee yöpöydällä olevaa digitaalista kelloa. Se näyttää kuutta. Kaihdinten välistä tulvii auringonvaloa ja ulkoa kuuluu linnun laulua. Milla hapuilee kädellään sängyn oikeaa puolta. Se on tyhjä ja viileä. Joonatan on siis jo noussut, Milla ajattelee. Hän nousee istumaan ja vilkaisee pinnasänkyyn ikkunan alapuolelle. Pikkuinen poika tuhisee ja Milla huokaisee onnellisena.
Pian hän tallustelee keittiöön. Siellä tuoksuu kahvi ja paahtoleipä. Milla kohtaa Joonatanin lempeän katseen. Mies levittää käsivartensa kutsuvasti ja Milla menee ja istahtaa miehen syliin. Mies kietoo käsivartensa naisen ympärille ja suukottaa tämän kaulaa. ”Huomenta”, Milla kuiskaa ja saa vastaukseksi hymähdyksen ja toisen suukon kaulaansa. ”Huomenta. ” Hän silittää miehen poskea, ottaa kulhosta viinirypäleen ja syöttää sen miehelle.
Makuuhuoneesta kuuluu parahdus. Milla nousee ylös ja on juuri lähtemässä, kun Joonatan tarttuu tämän käteen. ”Odota. Mennään yhdessä.” He lähtevät yhdessä hitaasti kohti makuuhuonetta ja Milla silittää Joonatanin kämmenselkää peukalollaan. Milla vilkaisee Joonatania silmiin ja raottaa makuuhuoneen ovea. Huoneesta kuuluu enää rauhallista tuhinaa, ikään kuin parahdusta ei olisi kuulunutkaan. Milla vetää Joonatanin pinnasängyn vierelle, ja he katsovat nukkuvaa lasta onnellisina ja ylpeinä. Joonatan vetää Millan syliinsä ja he sulkevat silmänsä, nauttien vain tästä hetkestä.
”I see skies of blue,
and clouds of white.
The bright blessed day,
the sacred night.
And I think to myself,
what a wonderful world.”
